Aamuhämärän pyöräretkellä olisin halunnut jäädä hyppimään ruskan värjäämiin lehtikasoihin, sakea sumu peitti kauniin Tornionjoen. On ollut harvinaisen lämmin syksy mutta myrskytuulista on välillä ollut ihan haittaa. Tuuli on yrittänyt viedä pienen nallen mukanaan.
Arvatkaa mitä? Olen saanut uusia kavereita kirjastoon! Kuusihenkinen hiiriperhe teki pesän lastenosastolle. Myrsky kaatoi heidän entisen pesäpuunsa. Tietysti otimme perheen asumaan kirjastoon.
Hiirulan pienin Pipsa-hiiri kertoi surullisen tarinan metsänväen päiväkerhosta. Pipsaa ei oltu otettu mukaan leikkiin ja Pipsan lenkkareita oli naurettu. Niin ei saa tehdä! Kaikki mahtuvat mukaan ja tärkeintä on, ettei varpaita palella. Jos sinä huomaat, että joku jätetään yksin tai häntä kiusataan, mene apuun tai hae aikuinen paikalle. Ketään ei saa jättää yksin. Pipsasta on tullut minulle hyvä ystävä ja ystäviähän minulla on paljon. Pidetään huolta toisistamme.
Löysin luontokirjan, joka on runokirja, se on Jukka Parkkisen: Sananjalkoja metsäpolulla. Esitän sinulle kirjasta lempirunoni:
Kertomus variksen parisuhteesta
Lehdet alkoi karista, harmitti se varista. - Mitä minä parista, jos kaikkia ei varista. Syksyä en arista, en siitä ala marista, en sille silmää harista. Silti alta räntätipun kurkiauraan hankin lipun. Mikä lintua noin mättää, että tuolla tavoin sättää, jäkättää ja mäkättää? Onko sillä suruja, ehkä vatsanpuruja? On juttu näin väärin ja oikein päin: Ihastui se varikseen, jonka tahtoi parikseen. Yhä tuntee kipua muistellessaan tipua, joka aikaan syksypuhteen purki niiden parisuhteen. Arvata ei voinut kukaan, että lähtee pöllön mukaan.
